Tunnit kuluvat ja yritys kirjoittaa vaihtuu ihmettelyksi, kun tietokoneen näyttö pysyy tyhjänä. Oma pääkin on tyhjä. Muistikuvat tapahtumista ovat päässäni, mutta miten pystyisin kirjoittamaan ne ulos ilman, että saan paniikkikohtauksen, tuntuukin olevan vallan toinen asia.

Muistan olleeni todella pieni, ehkä 2- tai 3-vuotias. Hyväksikäyttäjäni oli lähisukulaiseni, ei kuitenkaan isä eikä äiti, mutta miespuolinen. Poika, jos ollaan täsmällisiä. Hänellä oli ikää silloin ehkä 13 tai 14 vuotta. Ja jos en aivan väärässä ole, lain mukaan teko ei ollut edes laiton, koska toinen alaikäinen ei ole rikosoikeudellisessa vastuussa. Hämärä mielikuva on, että hän oli lapsenvahtinani.

Tilanne, joka ei häviä mielestäni, vaikka kuinka olen sitä yrittänyt enemmän tai vähemmän aktiivisesti unohtaa, oli sellainen, että tämä poika halusi kokeilla minuun suuseksiä. Mitäpä 2-vuotias ymmärtää suuseksistä, kävin lapsenvahdin kehotuksesta kiltisti sänkyyn selälleni ja hän nosti jalkani koukkuun ja nuoli alapäätäni ja se tuntui merkilliseltä.

Muistan jopa sanoneeni, että kutittaa ja että tuntuu omituiselta (muistelen sen tuntuneen inhottavalta ja pelottavalta, mutten osannut sellaisia sanoja kuin "inhottava", pelottava kuului kyllä sanavarastoon, mutta en käyttänyt sitä sanaa) ja käskin lapsenvahdin lopettaa. Muistan myös, että lapsenvahti totesi kommenttiini "tuntuu omituiselta ja kutittaa", että "siltä sen varmaan kuuluukin tuntua", jonka jälkeen hän yritti jatkaa ja minä kielsin, vastustelin ja hän komensi minua olemaan kunnolla, paikallani.

Sitten muistikuva onneksi loppuu. Eli en osaa sanoa, olisinko voinut saada joko alkeellisen orgasmin (jos pienet, 2-3-vuotiaat lapset voivat orgasmeja saada?) tai olenko saanut raivokohtauksen. Ehkäpä molemmat. En osaa sanoa, tapahtuiko näitä tilanteita useamminkin, en onneksi muista.

Mutta sen muistan, että olen lukenut pornolehtiä niin kauan kuin valokuvamuistini on ollut olemassa. Se on käsittääkseni lailla kielletty eli lasta, joka ei ole seksuaalisesti kehittynyt ja kypsä, ei saa altistaa seksuaalisille virikkeille, jotka eivät vastaa hänen kehitystasoaan, vaan se on rangaistava teko.

Epäilys on vahva, että hyväksikäyttö ei jäänyt yhteen kertaan. En tiedä, jäikö hyväksikäyttäjäni kiinni muille sukulaisilleni, enkä osaa sanoa, mitä on tapahtunut pienten lasten aivojen, silmien, korvien, aistien tavoittamattomissa. Mutta tiedän, että niin ei olisi pitänyt päästä käymään. Oksettaa, jos ajattelenkin jonkun käyttävän hyväkseen pientä avutonta lasta, mutta kun se lapsi olinkin minä, en tiedä, miltä minusta tuntuukaan? Ei kuitenkaan okseta, ainakaan juuri nyt.

Ahdistaa kuitenkin. Tällä hetkellä tuntuu siltä, kuin kylmää jäätä olisi päänahkaani vasten, joka puolella päätäni. Sydäntäkin kylmää. Miksi helvetissä juuri mulle piti tehdä näin? Miksi vitussa?! Eikö perkele elämässä ja maailmassa ole ihan tarpeeksi paskaa ilman tällaista?

Olen vasta jälkeenpäin, hiljakkoin, alkanut käsittää, että tuosta, kenties yhdestä ainokaisesta tapahtumasta, juontavat juurensa varmasti lähes kaikki (elleivät tosiaan aivan kaikki) myöhemmät seksuaaliset ongelmat ja ongelmallinen seksuaalinen käytökseni yleensä.

Nyt vituttaa, kiukuttaa, suututtaa. Onko tämä vihaa? Tärisen kylmästä täällä lämpimässä asunnossani. Ja valitettavasti, jatkoa seuraa. Muttei nyt. Yritän pitää kiinni siitä normaalista elämästäni ja mennä jälleen huomenaamulla töihin, aivan kuin ei mitään.

Ahdistaa.